Viime marraskuussa Maata Näkyvissä -festareiden lauantaina kuultiin myönteistä pohdintaa hyvinvoinnin rakennuspalikoista, kun ratkaisukeskeinen valmentaja Elisa Luomaranta jakoi aiheesta iltapäivän studiossa. Elisa on somevaikuttaja ja puhuja, joka on syömishäiriön rajamailla käytyään löytänyt armollisuuden lähtökohdan hyvinvointiin. Studiossa tutustuttiin niin positiivisen kehosuhteen, harrastusten kuin unelmien merkitykseen raamatunkohdilla höystettynä.
MN-festareista Elisalla on vahvat muistot. ”Esimerkiksi kun olin noin 13-vuotias, teimme kaverini kanssa itse rastat festareille, se oli aika kamalaa jälkeä”, hän nauraa. ”Kaiken kaikkiaan tapahtumasta on paljon ihmissuhdemuistoja, minua itse asiassa kosittiinkin festareilla! Olen ollut talkoolaisena monessa roolissa, eikä festareita ole jäänyt riparin jälkeen väliin juuri kertaakaan.”
Some on Elisalle väylä välittää Jumalan valoa 18 000 Instagram-seuraajalleen @elluyellow-tilillään. Hänen keltaisesta sisällöstään loistaa Jumalan valo. ”Vaikka sometilini eivät sinänsä ole hengellisiä, ajattelen että niistä silti välittyy arvomaailmani. Uskon, että Jumala on antanut minulle piristämisen ja voimaannuttamisen armolahjan. Pystyn toteuttamaan tätä paikkaa ja lahjojani somen kautta.”
Elisa kokee kutsumuksekseen toimia hyvinvoinnin äärellä kehon ja mielen sairauksia ehkäisten. ”Nykyisessä elämäntapayrityksessäni olen saanut tehdä tätä eri tavoilla, somen lisäksi esimerkiksi luennoimalla ja kohtaamalla ihmisiä kasvokkain.”
Elisan studiossa puhuttiin myös suorittamisesta. Saatamme olla toisiamme kohtaan lempeitä ja uskoa myös Jumalan armon meitä kohtaan, mutta itseään on vaikea nähdä myötätuntoisesti. ”Sitä voisi ajatella, että kristityt eivät ole suorittajia, koska Jumala on meitä kohtaan niin valtavan armollinen. Totuus on kuitenkin, että meitä suorittajia on tosi paljon”, Elisa ihmettelee.
Kristityillä suorittajamentaliteetti saattaa tulla mukaan myös uskonelämään. ”Se on sinänsä ymmärrettävää: kun joku asia on erityisen tärkeä, tunnollisille puurtajille on nuorallakävelyä, ettei se keikahda suorittamisen puolelle.”
Onneksi itsemyötätunto ja armollisuus ovat taitoja, joita voi harjoitella. Jos esimerkiksi ”kunnon uskovainen” yrittää liian täyden kalenterin kanssa tehdä vielä seurakunnassa vapaaehtoistyötä, se on tuskin siinä kohtaa enää sitä, mitä Jumalakaan haluaa, Elisa pohtii. ”Joskus paras vaihtoehto on sanoa ei.”
Levon löytämiseen Jeesuksessa Elisa kannustaa ottamaan avuksi uskonelämän hoitamisen neljä pöydänjalkaa: Raamatun lukemisen, rukouksen, ehtoollisen ja seurakuntayhteyden. ”Lepoa ei tarvitse yrittää löytää itsestä, vaan sitä saa pyytää rukouksessa ja vastaanottaa seurakunnassa. Sekin auttaa suorittamisesta vapautumiseen, että lopettaa väkisin puskemisen ja hellittää vähän.”
Teksti: Ada Tienhaara
Kuva: Janika Karttunen