Open Stagella nähdään lavan täydeltä huikeita lahjoja

Sunnuntaiaamuna Maata Näkyvissä -festareilla ei suinkaan nukuta pitkään vaan kiirehditään Open Stagelle heti aamutuimaan. Kyseessä on kestosuosikiksi muodostunut festaritärppi, johon kuka tahansa voi hakea esiintymään. Voittajalle on luvassa upea mahdollisuus esiintyä iltapäivän päätöskonsertisssa festareiden päälavalla kaiken festarikansan edessä.

Juontaja Ismo Vettenranta lämmittelee väsyneimmätkin takuuvarmasti hereille. ”Meillä on tänään 90 prosenttia musiikkia ja 10 prosenttia muuta. Olen itse laskenut sen, koska meillä on 10 esiintyjää”, Ismo lohkaisee.

Tuomareina toimivat Alma Pajukoski ja Jesse de Jong puhuvat aluksi pian lavalle nouseville esiintyjille: ”On valtavan iso asia uskaltaa tulla tänne. Nautitaan yhdessä niistä lahjoista, joita Taivaan isä on meille antanut. Toivomme, että kannustetaan kaikki näitä esiintyjiä tosi paljon!”

Tunnelma Open Stagella oli käsinkosketeltavan iloinen ja kannustava. Nimettömänä pysyttelevä festarivieras kertoo tulleensa paikalle kaveria kannustamaan. ”On kiva nähdä, kun toinen esiintyy – hän on tosi taitava, ja uskon hänellä olevan mahdollisuus päästä päälavallekin esiintymään”, hän miettii.

Yleisö rohkaisee esiintyjät lavalle ja saattelee sieltä pois. Esiintymään tulleet Enni-Roosa ja Kukkis kertoivat juuri ennen omaa vuoroaan fiiliksen olevan hyvä: ”Esiinnymme paljon yhdessä, ja musiikki on meille tärkeä juttu.” Open Stagelle he tulivat esittämään oman biisinsä Toivon kokoinen elämä. He laulavat: ”Ota tää toivon kokoinen elämä, rakasta rikkinäisestä ehjä. Ota tää lupauksen kokoinen elämä, se pitää sisällään kuitenkin jotain mikä herää.”

Musiikista poiketen Veera thinks a lot kertoo oman tarinansa siitä, miten hän Touretten oireyhtymän vuoksi välillä joutuu kummeksuvien katseiden alle. Hän muistuttaa, että jokaisen kuuluu saada olla oma itsensä, ja jokaisen lahjoja tarvitaan. ”Maailmassa on vielä paljon korjattavaa. Onneksi on Jumalan apu, ja Hän johdattaa meitä täällä eteenpäin”, hän sanoo.

Muutamassa esityksessä toistuvat teemoina elämän kivut, usko ja toivo. ”Tuskat on monet, kivut voi olla suuret, mut Jeesus on sellanen, joka ei koskaan jätä, jos turvaudut häneen ja uskot vain häneen”, laulaa Antti. Julia Latvala taas laulaa: ”Mut sä näät kaiken kivun, näät tunteeni. Sä näät kaiken kaipuun, mun murheeni. Mä annan mun kaikki sun käsiisi, ja sä kannat mut kotiin sun suojaasi.”

Lopulta tulee aika julkistaa Open Stagen voittaja. ”Valinta oli todella vaikea. Väkisinkin tulee pettymyksiä, kun vain yksi pääsee päälavalle. On kuitenkin supertärkeää, että laitat itsesi tällaisiin paikkoihin. Saat paljon kokemusta, pystyt kehittymään ja jatkamaan”, Jesse muistuttaa.

Alma jatkaa: ”Voittaja on ihan bängeri, just sitä mitä tämä sunnuntai kaipaa. Asennetta. Voittaja on… Rapostolit!”

Rapostolit on vain noin puoli vuotta sitten aloittanut räppiduo Jyväskylän suunnalta. Duoon kuuluvat Heikki ja Joakim. ”Olimme menossa Fifteen-leirille isosiksi. Ajattelimme, että teemme sinne biisin ja pidämme pienen räppikeikan. Ei siitä pitänyt tulla mikään sen suurempi juttu. Mutta biisistä tulikin hyvä, ja päätimme tehdä sen valmiiksi”, he kertovat. Open Stagella kuultu Pimeydestä valoon on duon toinen kappale.

Ennen esitystä Heikkiä ja Joakimia jännitti vain vähän. ”Emme tee tätä sen vuoksi, että saisimme näkyvyyttä meille, vaan siksi, että Jeesus saisi näkyvyyttä. Se, että teemme tätä meitä suuremmalle ja mahtavammalle, antaa itsevarmuutta. Ei tarvitse pelätä, vaan Jumala on meidän kanssamme. Kaikki hoituu”, he sanovat.

Open Stagen jälkeen juontaja Ismo summaa tunnelmia: ”Usein keikalle mennessä tiedät mitä saat, mutta tässä on mageeta se, ettet tiedä mitä saat. Joka vuosi minua yllättää se, millaista talenttia meillä on. Aitous puhuttelee joka kerta. Samoin se, että nuoret haluavat kertoa Jeesuksesta. Nuorten itsensä tekemänä siinä on ihan erilainen pointti kuin keski-ikäisten tekemänä.”

Ismo kannustaa mukaan kaikkia kiinnostuneita hakemaan mukaan Open Stagelle. ”Meillä on hullun lahjakkaita nuoria, ja usein voi olla, että rohkeus puuttuu. Sanoisin, että jos miettii, olisiko oma paikka mennä tuonne lavalle, niin sitten se todennäköisesti olisi”, hän sanoo.

Teksti: Maria Sorje

Kuva: Ella Siikanen