Maata Näkyvissä -festareiden tulevaisuus vaikutti keväällä 2022 olevan vaakalaudalla, kun jo vuosia taloudellisesti tappiolliseksi jäänyt toiminta oli saavuttamassa viimeisen rajan. Maata Näkyvissä -festareita järjestävän Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen purki tuolloin Facebook-päivityksessään huolta tilanteesta. “Olin aika synkissä fiiliksissä silloin tapahtuman tulevaisuuden suhteen ja kirjoitin päivityksessä, että nyt on rukoiltava ihmettä, muuten edessä ovat viimeiset festarit”, Heinonen muistelee.
Huoli herätti nopeasti laajempaa huomiota. Monille heräsi tunne siitä, että jotakin pitää tehdä. Maata Näkyvissä -festareiden pelastamista suunnittelemaan koottiin joukko aikuisia, joille tapahtuma on ollut vuosien saatossa eri syistä tärkeä. Mikko Leskelä oli yksi heistä. Hänelle kyse oli puhtaasta rakkaudesta ainutlaatuista tapahtumaa kohtaan. “Mietin, että jotain tämän eteen pitäisi pystyä tekemään. On sillä tavalla kriittistä, että jos tapahtuma pääsee kuihtumaan pois, ei sitä enää tyhjästä käynnistetä. Totesin, että rahaa osaan pyörittää ja sitä tarvittiin”, hän kertoo.
Onnistumisen edellytyksiä oli muutama. “Ensinnäkin tarvittiin joukko hieman eri ikäisiä, luotettavia tyyppejä. On tärkeää, että muut uskovat toisen sanomaa, kun tämä kertoo, että nyt tarvitaan rahaa. Toinen oli se, että fokus oli pidettävä koko ajan tiukasti kiinni tavoitteessa: nyt oli pakko kerätä rahaa. Vasta sitten kun raha olisi kerätty, tulisi tilaa ja mahdollisuuksia muille ideoille. Tietynlaisesta kehtaamisestakin siinä oli kyse”, kuvailee Leskelä. Pidettiin selvänä, että festareiden kokoista tapahtumaa ei voida järjestää ilman kokoaikaisesti työskentelevää projektipäällikköä. Tavoitteeksi asetettiin 50 000 euroa, jolla voitaisiin kattaa palkka ja sivukulut seuraavalle vuodelle.
Kun tavoite oli määritelty, päätettiin perustaa Facebook-ryhmä viestin levittämiseksi ja tavoitteen saavuttamiseksi. Verkot levisivät, kun mukaan kutsutut vuoron perään kutsuivat mukaan omia tuttujaan, jotka olivat joskus olleet mukana festareilla. Pelastetaan Maata Näkyvissä -festarit -ryhmään liittyikin nopeasti lähes 2000 jäsentä.
Facebook-ryhmän vastaavana toiminut Meeri Kuokkanen on ollut itse Maata Näkyvissä -festareilla ensimmäistä kertaa jo vuonna 1994. “Olin teini-ikäisenä koululuokkani ainut uskovainen. Minulla oli usein erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus. Maata Näkyvissä -festareilla oli paljon muitakin kristittyjä nuoria ja oli cool olla uskossa. Oli mahtavaa juhlia, tehdä omien arvojen mukaisia juttuja ja kokea, että monia muitakin uskovia nuoria on”, hän muistelee. “Toivon vahvasti, että myös tulevaisuudessa kristityt nuoret voisivat kokea sen, mitä itse sain nuorena kokea. Toivon myös, että joka vuosi voisi tulla uusia nuoria mukaan festareille. Että ne, jotka etsivät ja pohtivat, voisivat löytää”, unelmoi Kuokkanen.
Kuokkanen oli alusta asti luottavainen sen suhteen, että tavoitesumma saataisiin täyteen. “Toki keräyksen alkupuolella jännitti kovasti, mutta minulla oli vahva usko onnistumiseen. Lopputulos kertoo siitä, miten monelle tämä tapahtuma on todella merkityksellinen”, Kuokkanen kertoo. Myös Mikko Leskelä kertoo olleensa varma tavoitteen saavuttamisesta. “Tein laskelmia: kaksi sukupolvea, tietty määrä ihmisiä, jokin keskilahjoitussumma. Olin aivan varma, että 60 000 euroa saadaan kasaan”, hän sanoo.
Lopputulos yllätti silti todennäköisesti kaikki. Keräys Maata Näkyvissä -festareiden pelastamiseksi tuotti lopulta yli 163 000 euroa. “Koin ihan valtavaa hämmennystä ja iloa. Ajattelin, että voiko tämä olla totta. Me todellakin saimme rukoilemamme ihmeen”, hämmästelee Juha Heinonen.
Nyt Heinonen suunnittelee tulevaa innostuneena. “Koin keräyksen Jumalan ihmeenä ja lahjana. Kyllä se rohkaisi ajattelemaan ja suunnittelemaan tulevaa: meillä on iso käsi mukana ja armo järjestää Maata Näkyvissä -festarit vielä ainakin ensi vuonna”, hän iloitsee. “Olen iloinen ja toiveikas. Koen, että vetovastuun ottava Puisto Live on paras mahdollinen porukka tekemään jatkoa. Heillä on kokemusta tapahtuman tekemisestä, ja ne kaverit toimivat koko ajan nuorisotyön kentällä. Minulla on luottavainen fiilis”, pohtii Heinonen.
Teksti: Maria Sorje
Kuva: Minna Penkkimäki