Juhannusviikolla istuimme Maata Näkyvissä -projektipäällikkö Maaria Toskalan kanssa Turun Luther-kirkon takapihalla ihmettelemässä Maata Näkyvissä -festareiden ja perjantain ehtoollismessun tiimoilta, että mitä olikaan tapahtunut. Juttelimme tapahtuneesta, istuimme tuulessa kahvikupit kädessä ja mietimme mieli tyhjänä, miten tästä edetään.
Olin tullut pari päivää aiemmin rippileiriltä. Leirin ensimmäisellä viikolla olimme neuvotelleet ehtoollisasiasta Turussa uuden arkkipiispan, Tapio Luoman, kanssa ensimmäisinä kutsuttuina vieraina, hyvässä hengessä, mutta huonoin tuloksin. Viikkoa myöhemmin olin edelleen leirillä, kun arkkihiippakunta lähetti tiedotteen, ettei Maata Näkyvissä -festareilla voida järjestää ehtoollista entiseen tapaan. Olin kantanut siinä kohtaa jo viikon todella raskasta kiveä sydämessäni. Ihmettelin, miten näin pääsi käymään. Olen toiminut kirkon nuorisotyönohjaajana noin 30 vuotta. Olen kuvitellut aina toimivani kirkkoa puolustaen. Perusajatukseni on, että herätysliikkeen ja kristillisen järjestön tulee toimia yhteistyössä seurakunnan kanssa. Myös Maata Näkyvissä -festareilla olen iloinnut hyvästä yhteistyöstä ja yhteydestä seurakunnan nuorisotyöntekijöiden ja pastoreiden kanssa. Päätös ehtoollisen eväämisestä tuntui kuin pahalta unelta. Tiesin myös, että asiasta nousee kohu.
Saimme tiedotteen jälkeen paljon sellaisia neuvoja, että älkää välittäkö arkkipiispasta tai kirkkoherroista: järjestäkää ehtoollismessu omin luvin tai nouskaa avoimeen kapinaan.
Viikko kohun jälkeen takapihalla istuessamme mietimme tilannettamme ja asemaamme kirkon kentällä. Totesimme, ettemme halua katkaista yhteyttä seurakuntiin, sillä tällaista tapahtumaa olisi hullua järjestää yksin.
Ihan kuin joku olisi sanonut meille siinä kahvia juodessamme, että miettikää festareita tehdessänne mikä on tärkeintä, mikä on tapahtuman ytimessä. Totesimme yhdessä, että tapahtuman ytimessä ovat aina olleet nuoret. Nuorten kohtaaminen, Jumalan Sanan lupaukset sekä evankeliumin ydin. On ihmeellistä armoa, että Jumala on siunannut meitä niin, että olemme saaneet järjestää tämän tapahtuman jo 33 kertaa. Haluamme edelleenkin satsata nuorten kohtaamiseen, yhteyteen ja sisältöön niin, että keskuksessa on itse nuoret ja evankeliumi.
Miettiessämme miten jatkamme elämää kesän jälkeen totesimme, että emme halua arvostella arkkipiispaa, emme aloita kampanjoita emmekä kylvä pahaa mieltä eteenpäin. Haluamme järjestää edelleen Suomen ja Pohjoismaiden suurinta kristillistä nuorisotapahtumaa. Festareiden teema on tänä vuonna Rauha. Teema velvoittaa toimimaan toisiamme kuunnellen ja ymmärtäen. Festaritoimistosta ei lähetetä yhtään katkeraa postia eikä vihapuheita mihinkään suuntaan.
Haluamme tarjota edelleen turvalliset festarit, jonne jokaisen on hyvä tulla. Haluamme, että Maata Näkyvissä -festarit rakentaa eikä hajota nuorta seurakuntaa. Evankeliumin ilosanomasta emme tingi. Meille on kipeä asia, että emme voi tänä vuonna järjestää Suomen suurinta nuorten ehtoollismessua, mutta ilman kommervenkkejä nuoret valitsevat, lähtevätkö seurakunnan järjestämiin ehtoollismessuihin vai osallistuvatko Gatorade Centerissä meidän valmistamaamme ohjelmaan, jonka keskiössä on yhteys, musiikki, Sana ja kohtaaminen.
Rauha valikoitui Maata Näkyvissä -festareiden teemaksi jo vuosi sitten, kirkon kasvatuksen teeman mukaisesti. Uskon, että tämän kipeän asian ja monien ristiriitojen keskellä tämä valinta ei ollut sattumaa, vaan Jumalan hyvää johdatusta. Toivon, että rauha on sellainen teema, joka rakentaa siltoja ja valtaa alaa monissa sydämissä ilman turhien poteroiden kaivamista. Samalla toivon, että Maata Näkyvissä -festareilla on edelleen oma paikka ja mahdollisuus toimia nuorta seurakuntaa ja kirkkoa rakentaen.
Näillä eväillä valmistelemme sellaisia Maata Näkyvissä -festareita, joiden keskiössä on nuoret. Rukoilemme, teemme työtä ja kutsumme kaikkia mukaan Turkuun marraskuussa, rauhantekijöinä toisiamme ja Jumalan Poikaa kohtaamaan.