Kuinka moni tämän hetken nuorisosta on elänyt 35 vuotta? Niinpä, ei kukaan, ellei 35-vuotias koe edelleen kuuluvansa nuorisoon. Kuitenkin jotain erityisesti nuorille suunnattua on ollut olemassa tuon ajan, nimittäin jälleen muutama viikko sitten vietetyt Maata Näkyvissä -festarit, joita vietettiin tällä kertaa teemalla ”Mitä mä pelkään?”
Jokainen paikalla ollut nostaisi kysyttäessä viikonlopun kohokohdaksi eri asioita. Yhdelle merkityksellistä on ollut kavereiden näkeminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, oman lempibändin konsertti tai sunnuntain sanajumalanpalvelus. Vastauksia olisi varmasti yhtä monta kuin vastaajiakin, ja festareilla oli väkeä PALJON. Meitä nimittäin kokoontui festareille 17 500 kävijää viikonlopun aikana. Paikan päällä olleet varmasti muistavat ihmispaljouden ja ihmeellisen Jumalan lasten yhteyden, joka vallitsi koko festareiden ajan.
Mitä sinä muistat festareilta? Ehkä Elmerin, festarimaskotin, jota harvoin näki yksin, sillä yleensä joku oli halaamassa tai ottamassa yhteiskuvia. Tai ehkä muistat virkistävät, erilaiset asut, joihin oli pukeuduttu kuin parhaasta festariasusta kisaillen. Tai ehkä olit kuuntelemassa ja katsomassa Open Stagella erilaisia lahjakkaita nuoria, jotka uskalsivat tuoda omat lahjansa kaikkien nähtäville. Vai ovatko mielessä kohtaamiset näytteilleasettajien kojuilla ja pisteillä, joilla sai suuhun ehkä suklaata tai pääsi osallistumaan arvontoihin ja kilpailuihin?
Tiesitkö, että musiikki vaikuttaa ihmisten aivoissa useassa eri paikassa samaan aikaan, mitä muut ärsykkeet eivät tee? Jumala on antanut meille ihmeellisen musiikin, joka voi lohduttaa, parantaa, piristää tai rauhoittaa, tuottaa mielihyvää. Ja festareillahan riitti musiikkia, se on sanomattakin selvä. Konsertteja olisi kovin vaikea kuvailla pelkästään tekstillä, mutta paikalla olleet tietävät. Konsertit olivat huikeita. Festareilla on aina ollut jokaiselle jotain, kevyttä ja raskasta, kotimaista ja ulkomaista musiikkia. Joitakin konsertteja koristivat tulipatsaat tai kuuntelijoiden yllä leijailevat saippuakuplat.
Ehkä löysit itsellesi uuden lempibändin tai artistin? Ei muuta kuin toivomaan omaa lempparia myös ensi vuoden festareille. Muutenkin kannattaa antaa festareista palautetta, sillä palaute on tärkeää. Sekä risut että ruusut auttavat festareita pysymään tapahtumana, jossa jokaisella on hyvä olla.
Toivottavasti ystävät, musiikki ja tunnelma eivät menneet festareilla tärkeimmän asian ohi, josta muistuttivat monet puhujat sekä konserteissa että erillisissä puheenvuoroissa. Toivottavasti festareista voi lämmöllä muistaa kaikki ne puheet Jumalasta, joka antaa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Me voimme pelätä, mutta voimme kysyä yhä tänäänkin, ”mitä mä pelkään”. Meidän ei tarvitse pelätä, ja toivottavasti tämä muisto on jäänyt kaikille mieleen tämän vuoden festareista.
Suljetaan toisemme Jumalan siunauksiin ja muistetaan festareiden tunnaribiisin kertosäkeistön sanat tulevinakin kuukausina: ”Mitä mä pelkään, miksi mä en nää, mitä mä pelkään, kun sä oot siinä, mitä mä pelkään, oon hengissä sentään, et mua hylkää. Mitä mä pelkään, miksi mä en nää, kun sä et oo siinä, yksin mä en jää, vaikka mä pelkään, sä oot siinä ihan lähellä.”
Pidetään Jumala matkassa myös arjessa, pidetään huolta lähimmäisistä ja nähdään jälleen ensi vuonna Maata Näkyvissä -festareilla!
Teksti: Anna Korpi
Kuva: Minna Penkkimäki